Yk­si­tyi­sissä ter­veys­yh­tiöissä on eroja

Teija Sutinen kirjoitti Helsingin Sanomissa napakasti yk­si­tyi­sistä ter­veys­yh­tiöistä ja niiden maineesta. Sutinen kirjoitti, että keskustelussa menevät helposti sa­maan nip­puun pää­oma­si­joit­ta­jien omis­ta­mat fir­mat sekä ne yh­tiöt, joi­den omis­tus­poh­ja on täy­sin suo­ma­lai­nen.

Yksityisissä ter­veys­yh­tiöissä on isoja eroja. Yhteiskunnalliset yritykset muodostavat selvästi erilaisen ryhmän. Esimerkiksi Diacorin tuottama taloudellinen tulos ohjataan kaikkein heikoimpaan asemaan joutuneiden ihmisten palvelujen kehittämiseen. Yrityksen voitot eivät luisu veroparatiiseihin tai yksittäisten ihmisten varallisuuden maksimointiin.

"Kaikki eivät ole luihuisia

eivätkä edes näytä siltä"

Yhteiskunnallisena yrityksenä Diacorin taloudellinen voitto käytetään yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen.

Yrityksen pääomistaja on Helsingin Diakonissalaitos, joka on julkista palvelujärjestelmää täydentävä yleishyödyllinen säätiö. Säätiö tuottaa monipuolisia sosiaali-, terveys-, ja koulutusalan palveluja, joiden kehittämisessä Diacorin osingot tulevat apuun.

Miljoonien eurojen osingot toimivat siemenrahana, joka mahdollistaa laajemman rahoituspohjan ja ylimääräisen panoksen hyvinvointipalvelujen kehittämiseen yhdessä kuntien kanssa.

Vaikka olisi mitä mieltä, kaikki eivät ole luihuisia eivätkä edes näytä siltä.
___________________________________________________________________

Olli Holmström on Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön johtaja.

Huojuvassa talossa ei ole turvallista

Keskustelu sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinoista ja niihin liittyvistä huolista on perusteltua. Tatu Kemppainen kirjoitti, että terveyspalveluiden on tarkoitus tuottaa terveyttä. Lastensuojelussa puolestaan on tarkoitus suojata lapsia, mikä tarkoittaa turvan ja pysyvyyden tuottamista.

Nykyiset tavat kilpailuttaa eivät kuitenkaan tue näiden tavoitteiden saavuttamista. Järjestelmä päinvastoin tuottaa asiakkaalle sitä, mitä hän kaikkein vähiten kaipaa: epävarmuutta.

"Turvaa on mahdotonta tuottaa, 

mikäli koko järjestelmä horjuu"

Vika ei ole kilpailuttamisessa sinänsä. Ongelma on siinä, että kilpailuttamisen tapa on yleensä puitesopimuskilpailutus, jossa kaupankäynnin kohteena on yksittäinen hoitovuorokausi ja sen hinta. Kuntaostajaa ei sido mikään.

Voittokaan tällaisessa kilpailussa ei merkitse tuottajalle välttämättä yhtään toimeksiantoa. Suoritteiden sijasta olisi oikeampaa ostaa hyötyjä ja vaikutuksia. Vaikutusten esille saaminen on vaikeaa muttei mahdotonta.

Lisäksi kunnissa olisi tärkeää miettiä sitä, mitä tuotetaan omana toimintana ja mitä halutaan ostaa. Kuntien tulisi luoda hankintastrategioita ja pysyä niissä. Täsmällisten hankintastrategioiden kautta olisi mahdollisuus antaa markkinoille signaali siitä, mitä halutaan ostaa.

Nyt kesken kilpailutuskauden voi tapahtua niin, että kilpailutettu toiminta otetaan kunnan omaksi toiminnaksi ja isoja panostuksia tehnyt yksityinen tuottaja on investointeineen pulassa.

Tämä ei ole kenenkään etu ja näin hukataan jo valmiiksi niukkoja voimavaroja. Pitkäjänteisiä aineellisia ja henkisiä investointeja vaativilla aloilla – kuten terveys- ja sosiaalipalveluissa – laadun rakentaminen vie vuosia.

Lastensuojelun tavoitteena olevaa turvaa on mahdotonta tuottaa, mikäli koko järjestelmä horjuu.
____________________________________________________________

Tuija Åstedt on lapsi- ja perhetyön palvelualuejohtaja

Tarina täynnä Pilkettä

 

Pilketoiminta on auttanut ikäihmisiä kiertämään korkin kiinni jo vuodesta 2002. Silloinen Kotikallion toiminnanohjaaja Liisa Karvinen huomasi saman kuin kaupungin vanhuspalvelujen johtava sosiaalityöntekijä: ikääntyneiden joukossa on paljon ihmisiä, joita ei saada palvelujen piiriin.

Palveluiden ulkopuolelle jäämiseen vaikuttivat useimmiten alkoholin käyttö ja mielenterveyden pulmat.

Huomiosta syntyi ensimmäinen pilkeporukka, johon etsittiin, kutsuttiin ja saatettiin mukaan omiin oloihinsa jääneitä ikääntyneitä. Vuosina 2005-2011 Pilke oli RAY:n rahoittaman Liika on aina liikaa, ikääntyminen ja alkoholi -hankkeen osaprojekti. Hanketta koordinoi Sininauhaliitto, ja noina vuosina oli mahdollisuus kehittää toimintaa, levittää ja tehdä sitä tunnetuksi Helsingissä.

Vaikka ikääntyneiden päihdetyön tarve tiedettiin, oli Pilke jotakin aivan uutta ja sen avaaminen ja tunnetuksi tekeminen vei isossa kaupungissa ja sen monitahoisessa palvelujärjestelmässä vuosia.

Aktiivinen ja periksiantamaton työskentely, verkostojen luominen ja hankkeen saama jatkorahoitus mahdollistivat Pilkkeen vaikuttavuuden.

Lisäksi hankkeen onnistumisen taustalla oli tunnistettu tarve tuottaa palvelu, jossa väliinputoajat ja syrjäytymisuhan alla elävät vanhukset saadaan palveluiden piiriin.

Pilke oli sitä mitä tarvittiin.

Vuosille 2011-2014 teimme kumppanuussopimuksen Helsingin kaupungin kanssa, jolloin sosiaalivirasto rahoitti pilketoimintamme ja me Diakonissalaitoksella arvioimme toiminnan vaikuttavuutta.

Vuosien yhteistyö kaupungin kanssa on päättymässä siihen, että pilketoiminta on siirtymässä osaksi julkista palvelujärjestelmää.

Pilkkeen toimintamalli on osoittautunut niin vaikuttavaksi ja tehokkaaksi, että se siirtyy osaksi Helsingin kaupungin omia palveluja. Lisäksi ensimmäiset pilkeohjaajat valmistuivat Raumalla keväällä 2013, ja Turussa koulutus alkaa tämän vuoden lopulla.

Olennaista on, miksi Pilke on onnistunut auttamaan ja kannattelemaan ikäihmisiä, joita ei kyetty saamaan muiden palvelujen piiriin.

• Pilke on etsivää työtä ja kynnys tulla mukaan on matala

Pilkeporukat ovat matalankynnyksen ryhmiä, joihin etsitään, kutsutaan ja saatetaan mukaan syrjään jääneitä ikääntyneitä. Pilkkeen työntekijöiden jalkautuminen ja siitä lähtevä ikääntyneeseen tutustuminen toimii perustana koko pilketoiminnalle. Ilman etsivää työtä ei ole pilkeporukoita.

• Kaikki alkaa kohtaamisesta

Ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien voimavaralähtöinen tukeminen alkaa kohtaamisessa, joka mahdollistuu ainoastaan menemällä ikääntyneen päihteiden käyttäjän luo.

Ilman henkilökohtaista suhdetta, konkreettista saattoapua ja mukaan houkuttelua ei useimpia ikääntyneitä päihteidenkäyttäjiä saada mukaan toimintaan.

• Pilkkeessä saa vertaistukea ja jokainen tulee kuulluksi

Pilketoiminnan ydin on pilkeporukoissa, ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien ryhmätoiminnassa. Pilkeporukoissa kävijät, pilkeläiset, kokoontuvat kerran viikossa vertaistuelliseen ryhmätapaamiseen. Erilaisuuden kirjo on pilkeporukoissa suuri rikkaus. Näin myös vertaistuki on laajaa ja näkökulmia monia.

Oman arjen kokemukset jaetaan ryhmässä kuulumiskierroksella. Kaikkien kokemuksille on tilaa ja kaikkia puheenvuoroja kuunnellaan arvostaen. Yhdessä pähkäillään arjen pulmakohtia ja etsitään niihin ratkaisuja.

• Ihmistä arvostetaan sellaisenaan

Asiakaslähtöisyyden periaate ohjaa pilketoimintaa ja madaltaa kynnystä tulla mukaan. Pilkeohjaajat eivät aseta ehtoja sen suhteen, millainen ikääntyneen päihteidenkäyttäjän tulisi olla tai millaiseksi hänen tulisi muuttua.

Pilkkeessä ihminen on sellaisenaan arvokas: Häntä arvostetaan, olipa hän pilkeporukassa mukana päihtyneenä tai selvinpäin.

Tämä totaalinen tapa hyväksyä ihminen sellaisenaan ja ilman muutospaineita toimii – paradoksaalista kyllä – parhaimpana alustana ihmisestä itsestään lähteville ajatuksille toimia toimia toisin.

• Pilkeläisistä pidetään kiinni

Työntekijä kannattelee pilkeläisiä mukana ja toteuttaa kiinnipitävää työtapaa. Työntekijä huolehtii jatkuvasta yhteydenpidosta pilkeläisiin – myös silloin, kun ikääntynyt ei pääse mukaan ryhmätoimintaan.

Kiinnipitämällä mahdollistuu pilkeläisen kiinnittyminen ensin ohjaajiin ja sen jälkeen ryhmään.

• Työntekijät ovat yhteisön jäseniä

Kaikkien tasavertainen kohtelu kannattelee ryhmäläisiä ja rakentaa yhteisöä. Työntekijöiden asettuminen pilkeläisten rinnalle yhteisön jäseniksi, on avannut tien aitoon, ihminen ihmiselle -kumppanuuteen.

 

• Jokaisella on vahvuuksia

Pilketoiminnan lähtökohtana on etsiä ihmisen vahvuuksia ja tukea niitä. Ihmisen omia voimavaroja kunnioitetaan ja tälle tarjotaan tekemistä juomisen tilalle. Pilkkeessä keskitytään tähän päivään ja tuleviin päiviin voimavaralähtöisesti positiivisuudella.

Pienikin muutos tai erilainen tapa toimia voi liikauttaa kokonaisuutta ja sen myötä arkea parempaan suuntaan.

• Ryhmät ovat toiminnallisia

Ryhmät ovat toiminnallisia ryhmiä, eivät päihdelähtöisiä. Toiminnallisuus on osoittautunut iloa tuottavaksi ja toimintakykyä ylläpitäväksi.

Toiminta suunnitellaan aina yhdessä.

Tekeminen voi olla mitä vain: musiikkia, istumajumppaa, käsillä tekemistä, pelaamista, tietovisoja, aivojumppaa...

Joka porukassa on tällä hetkellä 10-12 pilkeläistä, joiIle kerran viikossa kokoontuva pilkeporukka on henki ja elämä. Ryhmistä on tullut yhteisöjä, jotka kannattelevat monien vaikeuksien keskellä eläviä ikääntyneitä.

Se, että on paikka, jossa ihmistä odotetaan ja hänestä välitetään, on saanut paljon hyvää aikaan monen kohdalla.

Mutta pilketoiminta ei ole vain vaikuttavaa vaan myös kustannustehokasta.

Pilkkeen tuella pilkeläiset pystyvät asumaan omissa kodeissaan pitempään ja päihde- sekä terveyspalvelujen tarve vähentyy. Elämänhalun ja -ilon löydyttyä kuntoutuminen niin psyykkisesti kuin fyysisestikin on mahdollistunut.

Myös alkoholin käyttö vähenee useimmilla – vaikka se ei tavoitteena olekaan. Moni on myös Pilkkeen avulla lopettanut juomisen.

Tärkein asia on hyväksytyksi tuleminen, ihmisarvon kokemus. 

Terhi Pajunen on pilketoiminnan ohjaaja.