Onko lapsen paikka nurkassa?

 

Päihdesairaus vaikuttaa laajasti ihmisen kykyyn kohdata ja käsitellä tunteita. Perheissä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että vanhemman on vaikea erottaa omia ja lapsen tunteita ja tarpeita toisistaan. Myös yli sukupolvien siirtyvät uskomukset ja käyttäytymismallit vaikeuttavat turvallisen vanhemmuuden kehittymistä.

Samaan aikaan lapset ovat vaille jääneitä ja tarvitsevia. Koska vanhempien käytös on usein epäjohdonmukaista, lasten elämä on ennalta-arvaamatonta ja päihteet hallitsevat koko perheen arkea. Koko perhe sairastaa ja vaatii hoitoa.

"Sosiaalialan ammattilainen
näkee, että ilman riittävää

vanhemmuutta ei voi olla lapsen
kanssa perhekuntoutuksessa."

Perheen päihdekuntoutus vaatii kysymään, kumpi tulee ensin: raittius vai vanhemmuus?

Usein perheiden päihdekuntoutuksessa korostuvat kaksi ääripäätä. Toisessa päässä päihdetyön ammattilainen katsoo, ettei ilman raittiutta voi olla vanhemmuutta. Painopisteen on oltava päihdekuntoutuksessa.

Toisessa päässä puolestaan sosiaalialan ammattilainen näkee, että ilman riittävää vanhemmuutta ei perhekuntoutus ole oikea paikka, jossa lapsen kanssa ollaan. Siksi painopisteen on oltava vanhemmuudessa ja lapsen hyvinvoinnin turvaamisessa.

Molemmissa näkökulmissa on puolensa. Mikäli vanhemmuutta halutaan vahvistaa, on oltava lapsen kanssa – vain siten kiintymyssuhde ja varhainen vuorovaikutus kehittyvät. Toisaalta jos ei hallitse päihteidenkäyttöä, vanhemmuus jää riittämättömäksi.

"Jos ei hallitse päihteidenkäyttöä,
vanhemmuus jää riittämättömäksi."

Perheen yhdistetyn hoidon yksikkö Pyy tarjoaa perheille päihdekuntoutusta. Kuntoutuksen tavoitteena ovat vanhemmuuden kehittyminen, päihteettömyys ja lapsen kehityksen ja kasvun turvaaminen.

Pyyn kuntoutukseen tultaessa sekä vanhemmuuden että raittiuden on oltava riittävällä tasolla. Tätä tasoa pohditaan verkostotapaamisessa jo ennen kuntoutuspäätöstä. Tapaamisessa on mukana lähettävän tahon, eli yleensä lastensuojelun, työntekijä. Siinä käydään läpi kuntoutuksen rakenne ja arvioidaan, onko se perheelle riittävän tukeva.

Pyyssä kuntoutumisen tavoitteena on perhe, jossa kaikki on tyytyväisiä ja arjenhallinta on kunnossa. Tämä edellyttää tasapainon löytämistä mutta vaatii ammattilaiselta myös keskeneräisyyden hyväksymistä.

Luottamusta siihen, että asiakkaat rakastavat lapsiaan ja haluavat heille pelkästään hyvää. Siihen he vain tarvitsevat riittävästi tukea ja kannustusta. Sekä tietysti päihteettömän ympäristön, missä perheen kuntoutuminen voi alkaa.

________________________________________________________________

Kirjoittaja Pekka L. toimii hoitajana Perheen yhdistetyn hoidon yksikkö Pyyssä.

Juoppoidentiteetti syrjäyttää ikäihmisen

Yli 65-vuotiaiden alkoholinkäyttö on lisääntynyt 1980-luvulta lähtien. Sellaisenaan alkoholinkäyttö ei ole ongelma; ongelmaksi juominen muodostuu silloin, kun se aiheuttaa haittoja sekä käyttäjälle itselleen että hänen ympäristölleen.

Ikääntyneitä, jotka kärsivät päihdeongelmasta, on Suomessa yhä enemmän. Syitä etsimällä tai ongelman yleisyyttä kartoittamalla ei kuitenkaan ole pystytty ratkaisemaan päihdeongelmaa. Sekä yhteiskunnassa että päihdetyössä vaaditaan uutta orientoitumista, jonka keskiössä on arvokas vanhuus.

"Ongelmaksi juominen muodostuu,
kun se aiheuttaa haittoja
sekä käyttäjälle itselleen
että hänen ympäristölleen."

Negatiivinen juoppoidentiteetti syrjäyttää: se heikentää ikääntyneen kansalaisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta entisestään. Pahimmillaan päihderiippuvuudesta kärsivä joutuu negatiivisuusloukkuun, jossa hänen kokemuksensa omasta arvottomuudestaan vahvistuu ja ihmisarvo rapautuu.

Erityisesti yksinäiset ja syrjään jääneet ikääntyneet hyötyvät vertaistuesta. Vaikka ryhmätoimintaa ja vertaistapaamisia olisi periaatteessa tarjolla, käytännössä harva syrjään jäänyt niihin oma-aloitteisesti uskaltautuu. Heidät on etsittävä, kutsuttava ja haettava mukaan. 

Ikääntyneiden päihdetyössä on saavutettu hyviä tuloksia, kun avainasemassa ovat ihmistä arvostava kohtaaminen, kiinnipitävä välittäminen ja hyväksyminen. Tästä työstä yksi esimerkki ovat ikääntyneille päihteidenkäyttäjille tarkoitetut pilkeporukat.

"Negatiivinen juoppoidentiteetti
syrjäyttää. Pahimmillaan päihde-
riippuvuudesta kärsivä joutuu
negatiivisuusloukkuun."

Pilkeporukoissa yhdistyvät etsivä vanhustyö ja vertaistuki, ja samalla ikääntynyt väliinputoaja saadaan takaisin yhteiskunnan kelkkaan.

Monesti ikääntyneelle päihteidenkäyttäjälle on käänteentekevää se, että on paikka, jossa häntä odotetaan ja hänestä välitetään. Kannattelevan tuen avulla ikääntynyt voi asua kotona pidempään.

On olennaista, että ihminen kelpaa sellaisen kuin on – myös päihtyneenä. Ikääntyneenkin päihteidenkäyttäjän ihmisarvo on absoluuttinen. Paradoksaalista kyllä, hyväksyminen mahdollistaa myös selvänä olon. Toiveita ei synny, ellei elämässä ole muuta kuin päihteet.

_____________________________________________________________

Kirjoittajat Marja-Liisa Laapio ja Terhi Pajunen ovat pitkänlinjan ikääntyneiden päihdetyön osaajia. Laapio on toiminut ikääntyneiden päihdetyön koordinaattorina Sininauhaliitossa. Pajunen puolestaan on pilkeohjaaja ja yhteisötyöntekijä Helsingin Diakonissalaitoksella. 
_____________________________________________________________

Kirjoittajilta on ilmestymässä pilkeohjaajan käsikirja ikääntyneiden parissa päihdetyötä tekeville ammattilaisille, heidän esimiehilleen ja kaikille ikääntyneiden päihdetyöstä kiinnostuneille

Työttömien tukitoimista puuttuu yhteisöllisyys

Suomalainen yhteiskunta on muuttunut nopeasti hyvinvointiyhteiskunnasta kilpailuyhteiskunnaksi. Samalla on tapahtunut dramaattinen muutos politiikassa, jossa hoidetaan yhteiskunnan huono-osaisimpien ihmisten asioita. Muutos koskee myös työttömien palveluja.

Työ- ja koulutusinstituutioiden hapertuminen lisää tarvetta ohjaus- ja neuvontapalveluille. Usein unohtuu, että kaikki eivät pysty itsenäisesti käyttämään verkkopalveluja tai hallinnoimaan palvelukokonaisuuksia.

Yksilön oma vastuu työllistymisestä ja työttömyyden hoidosta on korostunut. Kun vastuu siirtyy työttömän harteille, edellytetään tältä omien kykyjen ja tavoitteiden täyttä tunnistamista. 

Samalla työttömän tulisi hahmottaa, mitä työmarkkinoilla kaivataan ja on tarjolla. Etenkin pitkäaikaistyöttömien kohdalla lopputuloksena voi olla työnhakijan ja -markkinoiden täysi kohtaamattomuus, jossa vastuu on edelleen työttömän harteilla.

"Jo muutaman kuukauden
työttömyys tarttuu vaatteisiin
ja lannistaa"

Työvoimapoliittisilla toimenpiteillä on havaittu olleen positiivinen vaikutus työllistymiseen. Kaikkein vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevat hyötyvät toimenpiteistä kuitenkin muita vähemmän tai jäävät kokonaan niiden ulkopuolelle. 

Jo muutaman kuukauden työttömyys tarttuu vaatteisiin ja lannistaa. Toimenpiteiden ulkopuolelle jäävät ovat muita todennäköisemmin miehiä, ikääntyviä, vähän koulutettuja, terveysongelmien kanssa painivia ja pisimpään työttömänä olleita.

On kehitettävä luovia käytäntöjä, joilla työvoimapoliittisten toimenpiteiden ulkopuolelle jääviä voidaan aktivoida. 

 

Helsingin Diakonissalaitoksella kaksi vuotta toimineen TyöKaapeli-hankkeen tavoitteena on ollut voimauttaa pitkäaikaistyöttömiä yhteisövalmennuksen avulla aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Aktivoinnissa on todettu toimiviksi sekä yhteisölliset, tarinalliset että vuoropuhelua korostavat menetelmän. Työttömien arkiselviytymisessä vertaistuki on erityisen tärkeää.

Kuten eräs TyöKaapeli-valmennukseen osallistunut asian muotoili: ”Ollaan yhdessä valoina toisillemme”.

"Pitkäaikaistyöttömän jaksamisen
tukeminen on inhimillisesti, sosiaalisesti
ja taloudellisesti kannattavaa."

Nykyiset työvoimapalvelut eivät tarjoa työttömälle yhteisöllisyyttä, vaikka sen toimivuus on osoitettu tutkimuksissa. Pitkäaikaistyöttömän jaksamisen tukeminen on inhimillisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kannattavaa. Tämä tuki voi yksinkertaisimmillaan, halvimmillaan ja tehokkaimmillaan olla ryhmäytymistä, verkostoitumista ja vertaisuutta. 

Tarvitaan paikkoja, joissa ihminen voi miettiä omaa tilannettaan, paikata työttömyyden synnyttämää arvokkuusvajetta, rakentaa luottamustaan uudelleen ja etsiä merkityksiä elämäänsä. Esimerkiksi työttömien yhdistykset eivät nykyisellään toimi vaan kaipaavat uudistamista.

Työttömien yhdistyksiä on kehitettävä yhteisölliseen suuntaan. Tämä onnistuu vain vahvistamalla osaamista ja resursseja. Tällä hetkellä yhdistyksetkin on pakotettu kilpailutalouteen, sillä niiden rahoitus pohjautuu pitkälti projekteihin. 

Rahoituksen lyhytjänteisyys ja kestämättömyys rapauttaa luovuutta, kehittämistä ja yhteisöllisyyttä. Siihen satsaaminen on kuitenkin edullisempaa ja kannattavampaa kuin pitkäaikaistyöttömyys. 

___________________________________________________________________

Kirjoittajat Anu Rantanen, Elina Hakkarainen ja Jouni Kylmälä toimivat Työkaapeli-hankkeessa vuosina 2013-2015. 

___________________________________________________________________

Vuoden 2015 alussa julkaistiin  Hakkaraisen ja Kylmälän raportti "Ollaan yhdessä valoina toisellemme" Yhteisövalmennus pitkäaikastyöttömien voimavaraistajana.