Suomeen on viime vuoden aikana tullut yli 30 000 turvapaikanhakijaa. Aiempien tutkimusten valossa voidaan arvioida, että yli puolella aikuisista turvapaikanhakijoista on ollut kidutuskokemuksia. Hoitamattomat traumakokemukset alentavat monin tavoin uhrin toimintakykyä. Psyykkisen traumatisoitumisen tunnistaminen ja hoitaminen on ensisijaisen tärkeää uhrien inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi ja kotoutumisen onnistumiseksi. Tämän tiedon valossa olemme Suomessa kidutuksen uhrien traumojen hoidon suhteen suuren haasteen edessä.
Kidutus on vakava ja tahallinen, epäinhimillisen tai alentavan kohtelun tai rangaistuksen muoto. Se aiheuttaa äärimmäistä kuolemanpelkoa, kipua, elinvaurioita tai pysyviä elimellisiä vammoja. Kidutuksen menetelmiä ovat muun muassa raiskaukset, valeteloitukset, nälkiinnyttäminen, häpäisy, uhkailu, kidutus vedellä tai sähköllä, roikottaminen, hakkaaminen tai perheenjäsenten kiduttamisen seuraamaan pakottaminen.
Traumatisoitumisen yleisiä oireita ovat erilaiset uni-, keskittymis- ja muistihäiriöt, takaumat, jatkuva ylivireys, seksuaalielämän vaikeudet, krooniset kivut, ahdistuneisuus ja masennus, josta arviolta noin kolmannes kidutetuista kärsii. Uhrin kognitiiviset kyvyt saattavat kärsiä pään vammojen seurauksena. Tällä voi olla suuri merkitys esimerkiksi turvapaikkapuhuttelussa, jossa uhrilta edellytetään mahdollisimman täsmällistä kertomusta kokemuksistaan. Pelko palautuksesta, ero perheenjäsenistä ja huoli heidän kohtalostaan pahentavat psyykkisiä oireita.
Kidutuksen yksi tavoite on perusluottamuksen murtaminen itseen ja muihin. Seuraukset näkyvät myöhempinä vuorovaikutusongelmina ja vaikuttavat uhrin kykyyn luoda kiintymyssuhteita. Trauman jälkeistä stressireaktiota ja masennusta seuraa usein sosiaalinen vetäytyminen ja tunne-elämän kapeutuminen. Kidutetun kyky huolehtia itsestään heikkenee. Luottamisen vaikeus estää tukeutumista muihin. Koska kiduttaja on usein ollut virkavallan edustaja, ammattilaisten tarjoama apu voi herättää epäluuloja. Keskittymisvaikeudet ja muistihäiriöt vaikeuttavat uuden oppimista, mikä uudessa ympäristössä on kotoutumisen kannalta välttämätöntä.
Hoitamaton trauma siirtyy ylisukupolvisesti. Kidutetun lapsilla saattaa esiintyä samankaltaisia traumaoireita kuin vanhemmillaan. Vanhempien mielenterveysongelmista johtuva ennakoimaton käytös horjuttaa lasten perusturvallisuutta ja vaikuttaa kiintymyssuhteen laatuun. Kidutus aiheuttaa häpeän tunteita, minkä vuoksi asioiden käsitteleminen on vaikeaa. Vaikenemalla tai kieltämällä vaikeat tapahtumat, vanhemmat pyrkivät suojelemaan lapsiaan kokemaltaan pahalta. Yli puolella kidutettujen vanhempien lapsista on todettu ahdistusoireilua ja neljällä viidestä psyykkistä ja somaattista oireilua. Ylisukupolvisen siirtymisen ehkäisemiseksi on ensisijaisen tärkeää auttaa kidutuksen uhreiksi joutuneita vanhempia käsittelemään kokemuksiaan lastensa kanssa.
Hyvä traumojen hoito edistää ratkaisevalla tavalla uhrin kykyä asettua uuteen elinympäristöön ja yhteiskuntaan. Hoidon tulee olla kokonaisvaltaista, moniammatillista ja saman katon alta saatavaa. Sen on myös tapahduttava uhrien äidinkielellä, mikä tarkoittaa ammattitaitoisten tulkkien käyttämistä koko hoitoprosessin ajan.
Kirjoittaja
Jaana Pajunen
yksikönjohtaja, perhepsykoterapeuttiKidutettujen kuntoutuskeskus ja Hirundo
Helsingin Diakonissalaitos
