maanantai 3. heinäkuuta 2017

Somessa kiukku yltyy - miten vihapalautteesta siirrytään luottamuksen rakentamiseen?

”Nyt sitten Auroran varjolla hyysätään/laittomasti maassaolevien majoitusta ynnä ruokailua ja KANSA KÄRSII, voi (sana poistettu*) !!!”

”Suomalaisia asunnottomia häädetään ulos että laittomasti maassa olevat saa jäädä? Rikotte lakia ja heidän joukossaan on ties mitä (sana poistettu**). Sotaa käyvissä maissa on turvallisia alueita ja todella härskiä väittää että (sana poistettu**) on sama mennä niihin maihin ku suomalaisten. Valehdelkaa lisää huijarit!”

Näiden kommenttien saattelemana toivotan teidät tervetulleiksi haastavien vuorovaikutustilanteiden tantereelle, sosiaaliseen mediaan. 

Pakolaiskriisin aikana ja jälkimainingeissa monet yhteiskunnalliset toimijat ottivat vahvasti kantaa siihen, miten humanitaarisen kriisin aikana pitäisi toimia ja tekivät myös työtä arvojensa mukaisesti. Tämä ei ollut kaikkien mieleen, ja moni turvapaikanhakijoita auttava taho näki vuoden 2015 syksyllä selkeän piikin vihapalautteiden määrissä. Erityisesti keskustelu kärjistyi sosiaalisessa mediassa. 

Ja kun kerran on negatiiviselle kehälle päädytty, sieltä pois rämpiminen kestää. Kärkevää keskustelua käydään yhä säännöllisin väliajoin, mistä esimerkkinä alun lainaukset Helsingin Diakonissalaitoksen Facebook-postausten kommenteista. 

Vihapalautteesta haluamme tietenkin päästä avoimeen mutta arvostavaan dialogiin ja rakentaa ihmisryhmien välistä luottamusta myös somessa. Siksi tässä kirjoituksessa käsittelen sitä, miten organisaatiot voivat pyrkiä pois somekeskustelun negatiiviselta kehältä, vihasta luottamukseen. Mikään ei toki estä soveltamasta vinkkejä myöskään yksityishenkilönä.


Kurkistus sanojen taakse


Kärkevien kommenttien kohdalla joudutaan punnitsemaan monia kysymyksiä. Missä menee vihapuheen ja keskustelun raja? Millainen linja kommentteihin pitäisi ottaa? Keneen puhe oikeastaan kohdistuu? Onko syyttelystä mahdollista siirtyä vastavuoroiseen dialogiin ja mikä tärkeintä: 

Miten voimme rakentaa yhteiskunnallista luottamusta sosiaalisessa mediassa silloin, kun keskustelun sävy on äitynyt vihan puolelle?

Tarkastellaan ensin alun lainauksia. Negatiivinen konnotaatio syntyy sanavalinnoista, sillä neutraaleiksi ilmaisuiksi tuskin olisi valittu sanoja ”hyysääminen”, ”laittomasti maassa oleva”, ”kansan kärsiminen” tai ”huijari” (puhumattakaan sensuroiduista kirosanoista tai ihmisryhmää halventavista nimityksistä). 

Hypätään sen jälkeen sanojen taakse: miksi kommentoija on valinnut juuri tällaisia ilmauksia? Sanavalinnat voivat kuvastaa kommentoijan arvoja, mutta vielä enemmän niissä on tunnelatausta. Takana on kenties kiukkua, pelkoa, pettymystä, surua. Voimakkaita tunteita, jotka synnyttävät epäluottamusta toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan. 

Ja juuri siksi näiden kommenttien taakse näkeminen, dialogi ja sen kautta luottamuksen rakentaminen ovat somessa äärimmäisen tärkeitä.

Tässä vaiheessa on syytä ottaa käyttöön järeä työkalu, jonka avulla vihapalautteesta siirrytään dialogiin ja luottamuksen rakentamiseen. 

Työkalun nimi on empatia. 

Kaikenlainen puhe ei tietenkään ole sallittua. Mutta asettumalla kriitikon nahkoihin ja miettimällä syitä sanojen takana, voi somekeskusteluun suhtautua jämäkästi mutta ymmärtäväisesti. Samalla rakennamme siltaa toiselle puolelle: näytämme, että kriitikon tunteet ja kokemukset ovat tulleet kuulluiksi ja myös negatiivisten tunteiden vallassa hän on arvokas ja hyväksytty.

No niin. Helpommin sanottu kuin tehty. Helsingin Diakonissalaitoksen viestinnässä olemme pohtineet, miten luottamusta voi somessa käytännössä rakentaa. Sen seurauksena listasimme viisi vinkkiä, joiden avulla pääsee ainakin alkuun. 


Viisi vinkkiä someen: vihasta dialogiin


1.  Kun organisaatiosi saa somessa vihapalautetta, lue se läpi ja sulje some viideksi minuutiksi – tai tunniksi.

Joskus kommentit tuntuvat pahalta, vaikka ne eivät henkilöityisi sinuun. Omat tunteet sumentavat helposti näkökentän, jolloin dialogin rakentaminen on vaikeaa. Jos pulssi kiihtyy, sulje some, rauhoitu ja käy omat tunteet läpi jonkun kanssa. Vasta tämän jälkeen avaa mahdollisuus dialogiin eli vastaa kommentoijalle.

2. Aloita luottamuksen rakentaminen kertomalla, että ymmärrät toisen pahan mielen.

Kärjistyneen keskustelun takana on paljon tunteita. Osoita, että toisen kokemus on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. ”Olen pahoillani, että työmme on pahoittanut mielesi ja ymmärrän näkökulmaasi” -palautteella voi ohjata keskustelua neutraalimpaan suuntaan.

3. Näytä positiivinen puoli.

Koska someviestinnästä puuttuvat ilmeet ja eleet, on keskustelu herkästi kylmää myös organisaation suunnalta. Hymiöitä voi käyttää ja peruskohteliaisuudet kuuluvat asiaan. Siispä aurinkoista kesää! :)

4. Ohjaa jankkaus pois sosiaalisesta mediasta.

Joskus kärjistynyt keskustelu jää junnaamaan ja kommentoija palaa uudelleen ja uudelleen entistä terävämpien kommenttien kanssa. Keskustelun ohjaaminen pois sosiaalisesta mediasta voi olla paikallaan: ”Jos haluat vielä jatkaa keskustelua, voit ottaa yhteyttä sähköpostitse.”

5. Rajat ovat rakkautta myös somessa.

Luottamusta rakennetaan suhteessa myös ihmisiin, jotka eivät ole keskustelussa aktiivisina osapuolina. Siksi vihapalautteelle on syytä laittaa stoppi, kun kommentit ovat selkeästi loukkaavia; rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa. Asetetaan silti myös rajat rakentavasti:Ikävää, että koet noin. Emme voi kuitenkaan hyväksyä sitä, millaisia sanoja käytät muista ihmisistä."

+ Bonus: Anna armoa itsellesi. Aina ei dialogi onnistu ja jokainen turhautuu joskus. Ei silti luovuteta, sillä:

Luottamuksen rakentaminen lähtee meistä. Etenkin somessa siihen tarvitaan edelläkävijöitä ja konkreettisia keinoja. Tule mukaan! 

Helsingin Diakonissalaitos on Porin SuomiAreenalla 13.-14.7. Herätämme keskustelua siitä, miten rakennamme luottamusta yhteiskunnassa ja varmistamme, että erilaiset näkemykset kohtaavat rakentavasti. Somessa keskusteluun voi osallistua #luottamus. Kerro, mikä on sinun reseptisi luottamukseen? 

* kirosana poistettu 
** halventavat ilmaukset poistettu 

Ella Saranpää

Kirjoittaja työskentelee Helsingin Diakonissalaitoksen viestinnässä ja varainhankinnassa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti